Puolustusvoimat, Vantaan kaupunki ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) olivat vuonna 2015 lähestulkoon lyömättömiä markkinaoikeudessa. “Intin” hankintalain mukaisista päätöksistä valitettiin kymmenen kertaa ja vain yhdessä tapauksessa puolustusvoimat joutui taipumaan häviöön. Komea 90 prosentin voittosuhde on suurimpien hankintayksikköjen “sarjassa” korkein.
Luvut ilmenevät tekemästäni selvityksestä, jossa on käyty läpi kaikki tähän päivään mennessä julkaistut vuoden 2015 markkinaoikeuden julkisia hankintoja koskevat ratkaisut. Selvitys on siis tehty markkinaoikeuden sivulta saatujen tietojen perusteella. Katso tarkempia tietoja siitä, miten selvitys tehtiin, tästä.
Puolustusvoimien voitot koostuvat itse asiassa vain neljästä ratkaisusta, sillä makuupussien suojapussia koskevasta hankinnasta markkinaoikeus teki yhteensä seitsemän erillistä päätöstä, jotka kaikki päätyivät puolustusvoimien voittoon. Puolustusvoimien markkinaoikeudessa ratkaistavana olleiden hankintojen yhteismäärä oli arvoltaan lähes 14 miljoonaa euroa.
Vuotta 2015 markkinaoikeudessa väritti se, että hankintayksiköt olivat vahvoilla. Hankintayksikkö voitti 64 prosentissa tapauksista. Kokonaisuudessaan markkinaoikeudessa oli ratkaistavana hankintoja noin kahden miljardin euron arvosta. Kun arvioiden mukaan julkisten hankintojen arvo on noin 31-35 miljardia euroa, voidaan sanoa, että noin viisi prosenttia vuoden aikana tehdyistä hankinnoista päätynee markkinaoikeuden ratkaistavaksi. On hyvä huomata että viime vuonna markkinaoikeus antoi ratkaisuja ainakin vuosien 2013, 2014 ja 2015 aikana tehdyistä hankintapäätöksistä.
Onko tämä paljon vai vähän? No, katsotaan asiaa toisin päin: viime vuonna 95 prosenttia hankinnoista siis hoitui ongelmitta. Tässä on tietenkin hyvä huomata, että luvut ovat arvioiden arvioita ja pyöristyksien pyöristyksiä. Lisäksi en ole tutkinut tarkemmin aiempien vuosien kokonaisarvoja, joten on vaikea sanoa, miten suuria eroja eri vuosien välillä on markkinaoikeudessa. Yksi valitus kun voi koskea hankintaa, jonka arvo voi olla mitä tahansa 30.000 ja 335.000.000 euron väliltä.
Tässä vielä seitsemän eniten ratkaisuja markkinaoikeudessa saanutta hankintayksikköä ja voittoprosentit:
HUSilla hyvä voittoprosentti
HUS voitti yksitoista 13:sta hankinnoistaan tehdystä valituksesta, kun mukaan lasketaan myös Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiriin kuuluvat hankintayksiköt, kuten HUS-kiinteistöt ja HUS-logistiikka liikelaitos.
HUS:iä koskevista ratkaisuista suurin osa koostui ns. Apotti-hankinnasta. Apotti on usean kunnan yhteishankinta ja siksi se hieman “kaunistaa” joidenkin hankintayksiköiden tilastoja, koska se on huomioitu omassa tilastossani jokaisen hankintayksikön kohdalta erikseen. HUS ja mukana olevat kunnathan voittivat markkinaoikeudessa valitukset tehneet CGI Suomi Oy:n ja Tieto Healthcare & Welfare Oy:n.
Kahdesta tappiostaan vain toisessa (MAO 83/15) markkinaoikeus katsoi, että HUSin täytyi korvata valittajan oikeudenkäyntikulut. HUS joutui korvaamaan oikeudenkäyntikuluja 4.000 euron arvosta vuonna 2015 ja sille tuomittiin vain yksi 5.000 euron uhkasakko.
Uhkasakko tarkoittaa sakkoa jonka uhalla hankintayksikköä kielletään toteuttamasta hankintaa. Eli sakko tuomitaan maksettavaksi vain, mikäli hankintayksikkö ei noudata tuomioistuimen päätöstä. Uhkasakon määrä oli viime vuonna karkeasti noin 10 prosenttia hankinnan arvosta.
Helsingillä eniten voittoja
Eniten voittoja hankinta-asioissa kahmi Helsingin kaupunki, mutta sen tilille päätyi myös useampi tappio. Vuonna 2015 markkinaoikeus antoi Helsingin kaupungin hankintapäätöksistä yhteensä 23 ratkaisua, joista kuusi päättyi Helsingin kaupungin tappioksi. Helsingin tilille siis kertyi 17 voittoa.
Helsingille kuitenkin tuomittiin korvaamaan lähes 32.000 euron arvosta oikeudenkäyntikuluja. Lisäksi kyseissä viidessä tapauksessa Helsingille langetettiin 750.000 euron edestä uhkasakkoja.
Helsingin asema on mielenkiintoinen. Helsingin päätöksistä myös valitettiin eniten viime vuonna. Helsingin kaupunki on yksi suurimmista hankintayksiköistä Suomessa. On kuitenkin mielenkiintoista, että sen päätöksistä valitetaan myös eniten. Esimerkiksi Hansel on myös hyvin suuri hankintayksikkö, mutta se suorastaan “loistaa poissaolollaan” näissä tilastoissa (viime vuonna “vain” kaksi markkinaoikeusratkaisua). Syynä lienee ilmeisesti se, että Hanselin ja esimerkiksi KL-Kuntahankinnat Oy:n kautta tehdään paljon puitesopimuksia, kun taas Helsinki ilmeisesti kilpailuttaa paljon yksittäisiä hankintoja. Olisi mielenkiintoista vertailla näiden hankintayksiköiden vuosibudjettia ja ns. “valitusalttiutta”, mutta en saanut käsiini mistään luotettavia tietoja.
Puitehankinnathan vaativat markkinaoikeudesta valitusluvan, kun taas “normaalista” hankinnasta voi valittaa aina. Tässä voi olla yksi syy siihen, miksi Helsingin päätöksistä valitetaan niin paljon. Toinen syy voi olla myös se, että hankintojen arvo on varsin suuri, jolloin kiinnostus valittamiseen on varmasti suurempi kuin pienemmässä hankinnassa. Tosin ei ehkä kannattaisi valittaa, koska viime vuonnakin vain joka neljäs Helsinkiä vastaan tehty valitus menestyi.
Espoolla huono vuosi
Pääkaupunkiseudun kunnista huonoiten pärjäsi Espoo, jolle tuli takkiin viidessä hankinnassa kuudesta hankinnasta. Espoo siis voitti vain yhden sitä vastaan tehdyn valituksen. Siinä mielessä Espoon olisi ehkä kannattanut osallistua Apottiin, koska silloin sen numerot olisivat olleet ainakin hieman paremmat. Espoo oli mukana usean kunnan kanssa asumispalveluja koskevassa kilpailutuksessa, joka kaatui markkinaoikeudessa (MAO 377/15).
Voittamaton Vantaa
Vantaan kaupunki taas vei komeasti voiton kaikissa kuudessa jutussaan. Tätä voi sanoa kyllä erittäin hienoksi saavutukseksi. Kuusi kuudesta kertoo mielestäni joko hyvästä tuurista tai vahvasta osaamisesta, veikkaisin jälkimmäistä.
Myös useampi muukin hankintayksikkö pääsi “sadan pinnan kerhoon” eli voitti kaikki kilpailutuksensa. Esimerkiksi Kauniaisten kaupunki ja Ålands landskapsregering molemmat voittivat kaikki neljä oikeusjuttuaan.
Tässä vielä taulukko hankintayksiköistä, joilla oli markkinaoikeudessa neljä juttua viime vuonna:
Mitä ylläolevista numeroista voidaan päätellä?
Muutama ajatus herää näistä tilastoista. Ensinnäkin: ne perustuvat omaan selvitykseeni, joka ei ole ollut mitenkään tieteellisen tarkka, tosin olen tarkistanut tiedot useamman kerran. Lisätietoa siitä, miten selvitys tehtiin, löydät tästä.
Ylläolevista luvuista kannattane tehdä mitään hätiköityjä päätöksiä. Kävin kuitenkin nopeasti läpi HUSin vuoden 2014 oikeustapaukset: HUS voitti seitsemän yhdeksästä riidastaan vuonna 2014. En osaa kuitenkaan sanoa, että tarkoittaako tämä sitä, että HUSissa hankinta-asiat tehtäisiin jotenkin eri tavalla kuin muualla.
Hankinta kuin hankinta, kuinka vedenpitävästi laadittu, voi kaatua pikkuvirheeseen, ja pikkuvirheitä sattuu kaikille. Lisäksi on muistettava että terveydenhoidon alan hankinnoista valitetaan aika paljon (palaan tähän myöhemmin), joten siinäkin mielessä HUSin tulos on kutkuttavan hyvä. Myös Helsingin lukuja voidaan pitää todella hyvinä, ottaen huomioon varsinkin heidän hankintojensa määrän.
Valitettavasti saatavilla ei ollut hyviä ja luotettavia tietoja hankintayksiköiden kokonaisbudjeteista, johon oikeustapausten määrä ja arvo olisi hyvä suhteuttaa.
Siksipä toteankin vain, että hyvä menestys markkinaoikeudessa on vahva viittaus siihen suuntaan, että HUSissa ja puolustusvoimissa osataan hankintalaki varsin hyvin.
Oikeustapauksia läpi käydessä tuli kyllä selväksi julkisten hankintojen taloudellinen arvo. Monen hankinnan arvo on niin suuri, että ihan päätä huimaa. En esimerkiksi voinut kuvitellakaan, että Helsingin kaupunki käyttää yli 15 miljoonaa euroa oppikirjahankintoihin. Siinä luulisi jo muutaman prosentin säästölläkin olevan suuri merkitys!
Voiton määritelmä
Milloin hankintayksikkö on sitten voittanut? Oman määritelmäni mukaan silloin, kun markkinaoikeus hylkää valituksen ja toteaa, että hankintayksikkö ei ole rikkonut lakia. Hankintayksikkö häviää, kun päätös vähintään kumotaan mutta myös silloin kun valitus hylätään, mutta hankintayksikkö tuomitaan maksamaan oikeudenkäyntikulut. Miksi näin? Koska oikeudenkäyntikulujen tuomitseminen merkitsee mielestäni sitä, että valittajalla on ollut oikeus, esimerkiksi jonkin epäselvyyden vuoksi, käyttää valitusoikeuttaan, vaikka lopulta virhe ei olisi ollutkaan niin suuri että päätös tulisi kumotuksi.
Huomioita:
Listassa ei valitettavasti pysty luotettavasti esittämään ns. Hansel-hankintoja eli joissakin tilanteissa on kysymys Hanselin kilpailutuksesta mutta hankintayksikkö on itse tehnyt hankintapäätöksen.
Dataprotection.fi 